kaikenmoista
Kaikkea on taas sattunut ja tapahtunut. Joulu oli ja meni jotenkin vähän liiankin vauhdilla. Tuntuu että siinä häslingissä ei kerennyt nauttia ja hiljentyä oikeen ollenkaan. Ihanaa oli ,kun sai olle ihanien ihmisten seurassa , mutta vauhti oli vaan kova. Heti 4.1.16 oli Eevan toinen leikkaus (suulaen sulku). Tieto leikkauksesta tuli jo joulun alla ja se stressasi kovasti mieltä. Itse leikkaus meni hyvin, mutta toipuminen ei lähtenyt niin hyvin kun olisi toivonut.Yleensä sieltä pääsee noin kolmessa päivässä pois niin meillä meni viikko ja Eeva oli silloinkin kovin kipeä. Nyt kun leikkauksesta on jo kaksi viikkoa niin Eeva syö ja juo hyvää tahtia. Tupsahti tytölle hampaankin alku alas. Työtkin olen taas aloittanut oman firman hommissa ja äiti autta sen minkä jaksaa. Itse olen kovin väsynyt kokoajan . Luulenpa että sairaalajakson aikana ,kun jouti valvomaan Eevan kanssa niin se verottaa vieläkin .Tietty en oikeen osannut palautua tuosta sairaala kokemuksesta. Meillä ole ihanat huonekamut sairaalassa. Saimme huoneeseen kaveriksi romani perheestä äidin ja pojan . Pojalle tehtiin myös suulaen sulku, mutta pienemmässä mittakaavassa. Minulla oli omat ennakkoluulot heistä ja vähän manailinkin siinä , mutta sain kyllä huomata kuinka ihania ihmisiä he olivatkaan ja kuinka paljon yön pitkinä tunteina tuli naisen kanssa juteltua. Vaikka me olimme kovin erinlaisia niin huumori kyllä yhdisti meitä hyvin. Kävimme yhdessä jopa valokuvauksessa jossa piti lapset kuvata leikkauksen jälkeen ja kun kävimme husukessa puheterapeutin luona juttusilla ,niin menimme yhdessä. Onneksi face bookin kautta voi olla yhteyksissä myöhemminkin. =) Nyt sitten odotellan vaan rauhassa kevättä ja yritellään saada vähän univelkoja pois ja kiloja pois itseltä. Hyvää kevättä. Muistakaa ihmiset levätä.
