Tämä kuva on otettu ystävänpäivänä. 🙂
Aika kuluu kuin siivillä.Onni aloitti eskarin joka on mennyt tosi hyvin. Toivottuja kavereita on saatu ja flunssailujakin on ollut yllättävän vähän Onnin infektioastmasta huolimatta. Eevalla on ollut kasvukausi ja toimenpiteitä ei ole tarvinnut tehdä. Joulukuussa poistettiin jo lähtevät putket korvista, joissa on liimakorva. Nyt kattellaan kevättä ja laitetaan putket jos kuulo alkaa heikentyä. Eevalla ei siis putkiteta korvia tulehdusten takia vaan liimakorvien takia.
Alotin uudessa työpaikassa ennen joulua ja on kyllä viihtynyt. Työpaikkani on pienen päiväkodin keittiössä ja vähän muutakin hommaa siinä samalla. Työkaverin on ihan parhaita,viihdyn tosi hyvin vieraalla töissä pitkästä aikaa. Kevätkin on näyttäytynyt jo ja odotankin jo kovasti kevät tapahtumia,messuja ja matkoja. Tein uudenvuoden lupauksen itselleni. -lupaan pyhittää aikaa itselleni ja koko perheelle enemmän. En enää haali töitä joka sormelle, koska se tekee vaan olon hyvin onnettomaksi, olenkin nyt tehnyt vähemmän oman firman hommia kun keran olen muualla töissä. Pidän kovasti oman firmani hommista, mutta se ei vaan ole kovin tuottoisaa ainakaan täällä Karkkilassa. Teen siis nyt hyvin vähän niitä siksi ainakin tällä erää.
Ystävänpäivä oli ja meni. Huomattiin miehen kanssa , että meidän kihlautumisesta on jo 10 vuotta. Nopeesti se aika menee. Ehkä se pitkän suhteen salaisuus on molemminpuolinen kunnioitus,rakkaus ja huumori. …tai jotain semmoista. Noh kaikesta huolimatta hyvää kevättä
Eeva
Kevät. Rakastan kevättä melkeen enemmän kun kesää. Aurinko,lintujen laulu,kuivunut kotipiha, kukkien nousu lumesta,hormoonit hyrrää,ampparit pörrää,puutarha messut aaah voin jatkaa listaa loputtomiin. Vähän kurjemmatkaan asiat ei tunnu niin kurjilta keväällä ja kesälä. Odotettavissa on synttäreitä ja häät <3 vähän on flunssasta kärsity koko perhe,mutta eköhän tää tästä.
Eevalla epäiltiin olevan arskogin oireyhtymä,mutta nyt tässä kuussa saimme vahvistuksen että kyse ei ole siitä vaan geenipoikkevuudesta jota ei nyt tällä erää enempää kaiveta. Eevalla on edelleen pokkeava ulkonäkö ja sen takia asiaan palataan vielä.Eevalla on seuraava lääkäri kesäkuussa vasta joten voi keskittyä muihin juttuihin.
Muutama päivä sitten Eeva rupesi seisoskelemaan ittekseen . Aivan ihana katsella toisen kehitystä. Höpötys on aikamoista mölinää, mutta puheterapeutti sanoi suun lihaksen vielä harjoittelevan puhumista pitkän aikaa ennen kun alkaa suulaki leikkauksen jälkeen toimimaan ,jos toimii….
Myös meidän 5vee Onni on kasvanut kovaa vauhtia ja kovasti kertoo aina kaikille kuinka hänen siskonsa on ollut jo monesti sairaalassa ja kuinka siskolla on reikä kitalaessa 😀 Onnikin aloittaa eskarin syksyllä. Mitenhän siihenkin taas tottuu? No Onni on onneksi todella sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen.
Onnin itse otettu selfie
Hyvää kevättä kaikille!!
Kaikkea on taas sattunut ja tapahtunut. Joulu oli ja meni jotenkin vähän liiankin vauhdilla. Tuntuu että siinä häslingissä ei kerennyt nauttia ja hiljentyä oikeen ollenkaan. Ihanaa oli ,kun sai olle ihanien ihmisten seurassa , mutta vauhti oli vaan kova. Heti 4.1.16 oli Eevan toinen leikkaus (suulaen sulku). Tieto leikkauksesta tuli jo joulun alla ja se stressasi kovasti mieltä. Itse leikkaus meni hyvin, mutta toipuminen ei lähtenyt niin hyvin kun olisi toivonut.Yleensä sieltä pääsee noin kolmessa päivässä pois niin meillä meni viikko ja Eeva oli silloinkin kovin kipeä. Nyt kun leikkauksesta on jo kaksi viikkoa niin Eeva syö ja juo hyvää tahtia. Tupsahti tytölle hampaankin alku alas. Työtkin olen taas aloittanut oman firman hommissa ja äiti autta sen minkä jaksaa. Itse olen kovin väsynyt kokoajan . Luulenpa että sairaalajakson aikana ,kun jouti valvomaan Eevan kanssa niin se verottaa vieläkin .Tietty en oikeen osannut palautua tuosta sairaala kokemuksesta. Meillä ole ihanat huonekamut sairaalassa. Saimme huoneeseen kaveriksi romani perheestä äidin ja pojan . Pojalle tehtiin myös suulaen sulku, mutta pienemmässä mittakaavassa. Minulla oli omat ennakkoluulot heistä ja vähän manailinkin siinä , mutta sain kyllä huomata kuinka ihania ihmisiä he olivatkaan ja kuinka paljon yön pitkinä tunteina tuli naisen kanssa juteltua. Vaikka me olimme kovin erinlaisia niin huumori kyllä yhdisti meitä hyvin. Kävimme yhdessä jopa valokuvauksessa jossa piti lapset kuvata leikkauksen jälkeen ja kun kävimme husukessa puheterapeutin luona juttusilla ,niin menimme yhdessä. Onneksi face bookin kautta voi olla yhteyksissä myöhemminkin. =) Nyt sitten odotellan vaan rauhassa kevättä ja yritellään saada vähän univelkoja pois ja kiloja pois itseltä. Hyvää kevättä. Muistakaa ihmiset levätä.
Heippa. Taas on hetki vierähtänyt viime postauksesta. Tänään pitäisi soittaa Eevan leikkaava lääkäri Huhukesta. Tänään saadaan ehkä tietää milloin on seuraava leikkaus,suulaen sulku. Pelottaa ,mutta haluaisin sen pian ohi.
ISÄNPÄIVÄ
Viime sunnuntaina oli isänpäivä. Oltiin koko perhe juhlatalo kokissa syömässä ja minun isän luona myös. Oli kyllä tosi kiva ja rento viikonloppu. Eevakin maisteli mutkattomasti kaikkia ruokia ,vaikka välillä avastelikin ruuat nenän kautta pihalle 😀
FLUNSSA
Eeva on vieläkin räkänen hiukan, mutta luulen että nyt aletaan olee voitettu tää tauti. Voi olla kyllä että seuraavaksi se tulee mulle.
JOULUN ODOTUS
Joulu, odotan sit taas niin. Hypistelen innoissani joulukamoja, mutta rupeen laittaa niitä pikkuiljaa, ihanaa. Minun mies on jouluna jo ihan loppu tätä mun jouluintoilua. Ollaan jo tehty ekat tortutkin. Joululehtien luku on myös ihanaa. Uudet tuulet joulusisustuksesta ja korteista löytyy lehdistä. Jaahas, nyt on mentävä kotihommiin 😀
Tänään meillä on jälleen kipuilu päivä. Eevalla ollut lämpöö ja ja yskää muutama päivä ja liman oksenteluu. Piti lähteä mummulaan ja viemään Onni kuviskouluun, mutta kaikki jää taas . Olis tietty helpompi viiä Onni vaan äkkii, mutta meillä ei ole toista autoa joten nyt jäädään kotiin. No Onni sai raivarin ja huutaa tuolla omassa huoneessaan. Huh,huh joooo.
Sain aamusella maalattua tota keittiöö hetken..siis meillä on köyhänmiehen keittiö remppa. Joskus saan vielä sen valmiiks. 🙂
Tänään oli hyvä päivä. Tänään olin heti aamusta ihan fiiliksissä. Eevalla oli neuvola ja hän olikin hyvin kasvanut. Käsi joka katkesi vaikeassa synnytyksessä, on nyt vähän kiero ja sentin lyhyempi…saas nähä mitä sille tehdään tulevaisuudessa. Toivottavasti kasvu ei hidastu kädessä. :/ Käytiin mummulassa ja tehtiin ulkohommii mukuloiden kanssa. Kerrankin oli virtaa 🙂 pistän kuvii heti kun tämä kännykkä suostuu lataamaan niitä.
jostain syystä tämä kuva ei käänny. 😀 Tänään oltiin ystävien lasten synttäreillä ja siellä seliteltiin taas kovasti Eevan halkiosta ihmisille , jotenkin sitä tulee selostettua automaattisesti aina ja varsinkin jos huomaa että tuijotetaan. Voi hyvin olla että tuijotus on vaan omassa päässä oleva juttu eikä niinkään tahallista tai liity halkioon millään tavalla. Taidan vaan olla tämmönen leijona emo joka haluu suojella kaikelta <3 ehkä turhaltakin.
o
Nonniin. Eevalla oli ensimmäinen halkio leikkaus viikko ennen juhannusta 4kk ikäisenä. Leikkauksessa muotoiltiin sieraimet ja huuli . Leikkaus ei mennyt ihan suunnitellusti, kun hengitysputkea ei saatu paikalleen aluksi. Osa kitalaesta jäi tekemättä. Eeva oli kovin kipeä leikkauksen jälkeen ja sen takia emme päässeet kotia suunnitellusti. Onneksi Pete kävi sairaalassa päivittäin ja Onni oli mummun hoivissa. Stressi oli kamala. Ruoka oli hyvää tosin. Husukessa oli kyllä mainiot lääkärit ja ihania äitejä omien halkio lapsiensa kanssa.(parasta vertaistukea) Viikon jälkeen päästiin ekan kerran ulos kävelylle. Se oli aivan ihanaa ja aurinkokin paistoi. Seuraava leikkaus olisi marras-joulukuussa jossa kursitaan kitalesta osa. Hyi kun hirvittää.
Elikkäs jos vähän avaan tätä hommelia. Meijän perheeseen kuuluu minä(Henna), mun mies(Pete),poika(Onni) ja nuorin tyttö (Eeva) ja kaksi kissaa Prinsessa ja Ruusu sekä koira Tytti. Asutaan Karkkilassa rivitalon pätkässä joka ostettiin muutama vuos sitten. Esikoinen Onni syntyi 2010 parin vuoden odottelun päätteeksi ja koettuani raskaan keskenmenon. Onnin synnyttyä muutaman kuukauden jälkeen Sairastuin raskaudenjälkeiseen masennukseen. Miten se voi olla mahdollista? Kaikkihan oli täydellistä. Niin se vaan meni silti. Mies oli kyllä siinä tilassa korvaamaton. Kyllä elämä alkoi pikkuhiljaa muutamassa kuukaudessa tasoittua . Elämä taas rupesi hymyilemään. Onni oli jatkuvasti kipeenä ja sitä sitten hyssyteltiin pitkin yötä . Muistan talvella muutamatkin yöt kun Onni oli huovassa sylissä pipon alla pakkasessa, että saatiin sen henki kulkemaan. Naapurit varmaan katto et tuol toi hullu ämmä on kakaransa kanssa keskel yötä pihalla, mut niin ne lekurit käski tehä. Niin ja ravattiin sairaalassa joka kuukausi. Nyt on onneksi helpottanut siltä saralta. Onnilla on infektioastma. Nyt Onni on jo 5 vee. Aloittelin äitiyslomalla omaa yritystäkin ripsipidennysten ja kynsien saralla pikkuhiljaa. Sitäkin on pyöritelty nyt jo muutama vuos. Eeva syntyi sitten 2015 …Eevaakin sai odotella yli vuoden. Jo raskaus aikana meille kerrottiin rakenneultrassa että vauvalla on huulihalkio ja luultavimmin halkio jatkuisi kurkkuun asti. En kyllä saanut itkua loppumaan muutamaan päivään. Mieskin oli järkyttynyt. Emmehän olleet oikeen tietosia koko halkiosta, että millainen se on. Jotain korjattuja oltiin nähty kyllä. No naisten klinikalla meille kerrottiin asiasta tarkemmin ja kysyttiin että haluammeko parempiin tutkimuksiin? Olin viikolla 22 . Jos vauvalla olisi enemmän ”vikaa” niin raskauden voisi keskeyttää (sanoi lääkäri) En voinut edes miettiä ajatusta vaan paruin pää punasena. Mieskin sanoi ,että ei tarvitse koska kokeissakin on riskinsä ja vauva on jo potkinutkin. Niinpä meille syntyi 19.2.2015 Eeva. Synnytys oli raju ja Eevalta katkesi käsi kokonaan , napanuora oli kurkun ympäri, Eeva oli jumissa synnytyskanavassa ja hengitys ei pelannut. Eeva meni teholle siitä sitten samantie. loppujen lopuksi pääsimme kaikkien kommervenkkien jälkeen kotiin . Nyt olen äitiyslomalla.
Tervetuloa! Tämä on ensimmäinen blogimerkintäni. Tässä blogissani käsittelen maailmaani, perhettä,Eevan halkio juttuja, omia tuntemuksia ja kaikkea mahollista. Kirjotusvirheitä on lukihäiriön ja kännykällä kirjottamisen takia, mutta ei se niin vakavaa ole 😉
